Kuntosalien sesonkiaikaa tammikuuhan on. Uuden elämän aloittamiseen liittyy vahvasti se, että omaa ulkokuorta sekä jaksamista fyysisesti halutaan parantaa. Kuntosalien johtajaihmiset ovat varmasti tästä iloisia, vaikkakin viime vuosien fitness-villitykset ovat tuoneet kasvua kuntosali - sekä urheilutavarakauppa- markkinoilla, on varmasti tammikuu edelleen se suurin lähtöruutu monelle kuntosalielämän saloihin. Hyvä niin, eihän terveessä kuntosali-innostuksessa mitään vikaa ole. Mielummin nykyinen yhteiskunta luulisi olevan enemmän mielissään siitä, että tällä "aikakaudella" ihannoidaan terveellisen lihaksikasta ulkomuotoa, kuin joskus muodissa ollutta langanlaihoja barbieta. Menossa parempaan suuntaan siis? Mutta toisaalta on myös edelleen mielestäni harmi, että nykyinen somekeskeinen elämä tekee meille sen karhunpalveluksen, että mm, nuorten ihannoinnit ja itsensä "kaikkien saataville" laittaminen (kuvien muodossa) saattaa mennä liian pitkälle. Yhä nuoremmat ja nuoremmat lapset (varsinkin tytöt) alkavat keskittymään siihen, miltä näytetään muiden mielestä, ja kilpaillaan siitä, kenen instagram tai facebook kuviin tulee eniten tykkäyksiä ja kommentteja. Toki pitää muistaa se, että ihannointia on ollut niin kauan kuin meitä kaksijalkaisia on ollut tällä planeetalla, mutta mielestäni some on liian vahva vaikuttaja nykyään. Tervettä järkeä saa, ja pitäisikin käyttää. Myös vanhemmilla on vastuu ja velvollisuus ohjeistaa lapsiaan siihen, mikä on suuressa ja pahassa somessa se käytös mikä on suvaittavaa ja turvallista.
Mutta ei pelkästään lapset ja nuoret, vaan ihmettelen myös monien vanhempien tapaa sujauttaa nettiin lapsistaan kuvia, jotka eivät aina välttämättä ole niin edustavia. Tässäkin pitäisi taas muistaa se asia, että sen mitä kerran tuonne somemaailmaan joskus julkaisee, ei niitä saa enää ikinä sieltä pois. Itsellä kun ei lapsia ole, ja muiden ihmisten tekemiset eivät nyt muille toisaalta kuulukkaan, mutta toistaen itseäni; että tervettä järkeä saa käyttää! Haluaisitko itse löytää vanhempana kuvia netistä, missä istut potalla alushousut päässä? Pahimmassa tapauksessa lapsi on se, joka kärsii myöhemmässä vaiheessa näistä kuvista, esimerkiksi koulukiusaamalla. Enkä tarkoita että kiusaaminen olisi oikein, en missään nimessä. Vanhempien vain pitäisi muistaa oma vastuunsa näissäkin asioissa.
Viime kirjoituksen jälkeen, eräs toverini ihmetteli, että mikäs olikaan syynä edellisen postaukseen. Tähän väliin voisin ilmoittaa pienen asian, joka koskee ajatuksen juoksuani..
Olen monta viikkoa jo miettinyt blogia. Mitä voisin kirjoittaa ja millaiseksi haluaisin tätä alkaa kehittämään. Tämä kun on nyt alusta asti ollut täynnä meikäläisen ihan ihme höpötyksiä vailla päätä ja häntää,( joita varmaan käy maksimissaan 3 ihmistä lukemassa joskus) Kun avasin noin puolisen tuntia sitten tämän tyhjän kirjoitus-sivun ja rupesin täysin tyhjästä miettimään mitä haluan kirjoittaa, tuli päähäni ensimmäisenä se, kuinka kerron että haluan että oman elämäni tasapainottuvan tänä vuonna. Päätimpä siis kirjoittaa tästä alkavasta vuodesta ja omista tavotteistani. Mutta kuinkas kävikään? Päädyin kirjottamaan taas omaa mielipidettä asiasta, jota en edes pariin päivään ollut miettinyt. Tiivistettynä kas näin toverini; Kirjoitan sitä mitä aivot suoltavat (hyvän maun rajoissa pysytään) vaikkei teksteissäni aina välttämättä ole sitä kaikken mielenkiintoisinta aihetta. Kunhan kirjoitan. Tämä on hauska tapa irrottaa ajatukset kaikesta muusta, ja kuunnella hetki sitä, mitä sisälläni oleva Minä oikeasti huutaa. Monet sanovat tätä terapeuttiseksi, kai se on itsellänikin myönnettävä sama ajatus.
Hyvää alkanutta vuotta 2016, ja eletäänhän kaikki päivä kerrallaan?
*Marjo ja kirpeä pakkasilma
