Takaisin maanpinnallekko?

Harhaanjohtava otsikko, joka ei mielestäni kuvaa yhtään tämän tekstin aihetta.

Viimeisimmästä kirjotuksesta on aikaa jo pari kuukautta, ja tässä ajassa on kerennyt tapahtua pienenpieniä muutoksia meidän miniperheen kokoonpanossa.
Uusin tulokas; Sera on asustanut meidän kanssa täällä jo kohta 5 viikkoa. Hän on kauniisti muotoiltuna monirotuinen. Seran isä on puhdas bordercollie ja äidissä on bordercollieta, mäyräkoiraa ja beaglea. Eli omasta mielestäni aika uniikki sekoitus. :D

Sera sai viime viikon torstaina ensimmäisen rokotuksen, ja vajaan kuukauden päästä mennään ottamaan tehosterokotus.
Nyt muutaman kerran koirapuistossa käyneenä, on ilo todeta, että tuo koiruli on ihan älyttömän sosiaalinen ja tykkää kaikista ja kaikesta mikä liikkuu. Toki ennen puistoiluakin asiaan olin jo kiinnittänyt huomiota, mutta viimeistään nuo käynnit ovat osoittaneet sen.  Tämä asia jännitti minua etukäteen, sillä edellinen koira, minkä kasvatuksessa olin mukana, oli, tai siis on melkein vastakohta tuolle karvalapselle. Uskon syyn olevan siinä, että sosialistaminen on tapahtunut ihan eri kaavalla kummankin koiran kohdalla.  Nyt enemmän kokeneempana ja viisaampana on helppo huokaista helpotuksesta, etten välttämättä täysin mätä olekkaan koirien kanssa ( vaikka tästä olen saanutkin kuulla selän takana puhuttavan)

Rokotusautoilulla

Moni kaveri on kysynyt, onko minulla tarkoitus aloittaa Seran kanssa mitään harrastuksia, sillä bordecollien ollessa iso vaikuttaja tuossa sekoituksessa, on Sera vahvemmin paimen,- entä metsästyskoira. Toki metsästysviettiäkin on huomattavissa, sillä metsä kutsuu ja kuono tuhisee lenkillä siihen malliin, että varmasti nuo kaksi edellä mainittua metsästysrotua saattaa tuoda omat haasteensa koulutuksessa. Mutta haasteethan on sitä varten että ne voisi selättää.
 Mutta palatakseni siihen kysymykseen mitä em. mainitsin; on meillä tarkoitus aloitella pikkuhiljaa ensin arkitottelevaisuuskurssista, ja jatkaa siitä sitten "oikeaan" TOKO-ryhmään. Myös Agilitya tulemme jossain vaiheessa koittamaan, kunhan perustottelevaisuus on saatu hyvälle mallille. Läheisessä puistossa meillä onkin muutama agi- este, joita leikin varjolla kokeiltiinkin jo, ja varsinkin se este, missä koiran pitää portaat nousta ylös ja kävelllä hetki esteen päälle ja lopuksi laskeutua alas samanmoisia tikkaita kun ylösmentäessäkin Sera hoksasi heti homman idean ja pää viidentenä jalkana ramppasi tuota estettä ilman käskyäkin :D  ( jälkikäteen googletin esteen ja se taitaa olla tuo siltaeste...)




 Hyppyeste oli vähän hakusessa, sillä välillä se piti kiertää ja mennä ali, mutta muutaman kerran hoksasi hypätäkkin sen ( tähän tietenkin tarvittiin se, että joko minä tai kaverini juostiin edeltä esteen yli, ja Sera innoissaan seurasi mukana)

"Äitii miten tämä toimii??!"

Mutta eipä tuon ikäiseltä pennulta, ainakaan mielestäni tulekkaan vaatia kovin vaikeita asioita. Hiljaa hyvä tulee :)

Koiran ruokinnasta olen etsinyt paljon tietoa, ja koska kissatkin (jotka muuten on ottaneet Seran osaksi perhettä tosi hyvin, pieniä sisarusriitoja lukuunottamatta ;D) ovat minulla suurimmaksi osaksi raakaruokinnalla, olen Serankin ruokinnan siirtänyt suurinpiirtein samanlaiseksi kuin kissojenkin, tosin kissat saavat ihan kissojen ruokaa ja koira saa ihan koiran ruokaa .Älkää ymmärtäkö väärin. Hehheh..

Tänäään taas monen kuukauden tauon jälkeen saan palata koulun penkille, toisinsanottuna menen ratsastustunnille. Vähän jännittää miten tuo meidän opettaja suhtautuu siihen, kun olen vähän pidemmän ajan ollut ratsastamatta säännöllisesti. Saattaa tulla sanomista ja minulta todella (epä)vakuuttavia selittelyjä... ;D


-Marjo